hnmkynaiset.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ Namikan naiset / kauniita kertomuksia koripallokaudesta

Kuka on tuo tuttu kasvo?

  • Erja Laaksonen tunnetaan koripallokentällä peräänantamattomana taistelijana. 
Kuva: Harri Vallila
    Erja Laaksonen tunnetaan koripallokentällä peräänantamattomana taistelijana. Kuva: Harri Vallila

Viime päivinä namikalaisia koripalloilijoita on voinut bongata televisiosta tai bussipysäkeiltä Sudennälkä-kampanjasta. Moni on tunnistanut mainoksista yhden HNMKY:n kaikkien aikojen tärkeimmistä naispelaajista, Erja Laaksosen. Mutta kuka oikeastaan on HNMKY:n naisten kapteenina toiminut Erja Laaksonen?

 

Erja, sinä olet yksi namikalaisen nykykoripallon merkkihenkilöitä. Kerro hieman itsestäsi. Kuka on Erja Laaksonen?

Erja Laaksonen on entinen atleetti, nykyinen kotletti, vaimo, kahden lapsen äiti ja mieleltään ikuinen lapsi.

Päivisin hän käy työssä, iltaisin ja viikonloppuisin on futismutsi ja käy omissa treeneisissä sekä koittaa huolehtia kotiaskareista. Talvet vierähtää enimmäkseen Stadissa ja kaikki vapaa-ajat hän viettää mieluusti mökillä.

Aiemmin sinut tunnettiin nimellä Erja Hakamäki mutta sukunimi vaihtui jossain vaiheessa Laaksoseksi. Keitä perheeseesi kuuluu?

Perheeseeni kuuluu aviomies Esa Laaksonen, koulutaipaleen aloittava nuori kuusivuotias jalkapalloilija Roopeveedo, joka tunnetaan myös virallisella nimellä Roope sekä sydämellinen katutappelija Jere (3v).

Koripallouraasi mahtuu runsaasti menestystä ja roppakaupalla huikeita suorituksia.  Mitä on matkan varrelta mieleen?

Matkan varrelta mieleen on jäänyt lukuisia hienoja muistoja aina koulumajoituksista ulkomaanmatkoihin, mutta ehkä esille voisi nostaa muutamia asioita, kuten edesmenneen Seppo Sonkerin organiseeraama maajoukkueleiri Hennalan varuskunnassa, joka oli nuorena tyttönä mieleenpainuva kokemus. Lisäksi Nuorten Olympialaiset Moskovassa oli kokemuksena aivan mieletön ja vieläkin tulee kylmiä väreitä, kun ajattelee miten hienolta kaikki se suuren maailman touhu pikkutyttönä tuntui.

Tietysti C-, B- ja A-ikäluokan suomenmestaruudet ovat omalla paikallaan muistoissa kaikki. Toisaalta junnumenestymisen ja saavutusten rinnalla nyt aikuisena ja äitinä ajattelee asioita hieman eri kantilta ja Tärkein anti tältä matkanvarrelta on kuitenkin se joukkuehenki ja yhteenpuhaltamisen fiilis, jotka erityisesti on jäänyt mieleen ja on tuonut elämän läpi kantavia ystävyyssuhteita. Yksittäisillä saavutuksilla ei ole paljon merkitystä, kun ajattelee ja pohtii miten paljon koris on tuonut sisältöä elämään, opettanut ja antanut sekä näyttänyt hyvät ja huonot puolet.

Nykyään puhutaan paljon siitä mitä kilpailu vaatii ja kuinka lapsia pitää säästää kurjilta kokemuksilta, mutta valitettavasti tosielämässä, niin työssä, tarhassa kuin elämässä yleensäkin, edessä on sekä ylä- että alamäkiä ja mikä niihin elämän pyörteisiin paremmin valmistaa kuin mukana olo joukkueurheilun parissa. Riemua, iloa, surua, pettymyksiä, epäonnistumisia ja loukkaantumisia sekä tunteiden hallintaa. Tosielämässä aika tärkeitä asioita kaikki.

Ruotsissa pelattava Scania Cup oli sinulle ja joukkueellesi uskomaton paikka. Olet edelleen Scania Cupin historian menestynein pelaaja, kun sinut valittiin neljästi peräkkäin Scania Queeniksi.

Scania cup oli yks parhaista jokavuotisista jutuista ja sitä odotettiin aina. Monta viikkoa ennen alkoi suunnittelut kampauksista, hiusten värjäämisistä ja ties mistä, jotta oltaisiin joukkueena se kaikille mieleenpainuvin.

Hassua sinänsä, että otteluista ei juuri puhuttu, meillä oli niin jäätävä Team-81, että matkan jännittävimmät momentit koettiin useimmiten kurinpitopuolelta, sillä koripallollisesti finaalipaikka oli etukäteen jo aina varma - ainakin meidän omasta mielestämme. Olimme kyllä osaltamme melkoinen Tarkkisryhmä, joten sääliksi käy faijaa, Ruokolaisen Jimmyä tai Mäenpään Sapea, jotka saivat seurata aika läheltä tätä kammolaumaa!

Viime kausi sujui naisten ykkösdivisioonassa HNMKY:n naisten kapteenina mallikkaasti. Mm koriinjohtaneissa syötöissä olit koko sarjan kakkonen. Mitä nostaisit esiin menneestä kaudesta?

Menneestä kaudesta mieleen jäi henkilökohtaisesti EHJÄ KAUSI, pieni harmistus/nälkä jäi, että kuinka lähellä olimme monessa pelissä, sillä harjoitusmäärällä. Sekä kysymys eikö vieläkään ole aika ripustaa kenkiä naulaan. On se vaan niin pirun mukavaa, kun saa pelata hyvässä ilmapiirissä ja semmoisten ihmisten kanssa, joiden kanssa taas viime kausikin vierähti.

Kauden huippuhetkiin kuului myös Joensuun matka ja pikkumustakuvaukset. Unohtamatta kauden pari pullapeliä, varsinkin eka, kun oli niin mahtava fiilis pelata sille yleisölle, joka mestoille oli tullut, huh huh! Se se oli viimekauden mieleenpainuvin juttu.

Sinut, Erja, on nähty välillä myös valmentajan roolissa. Millaisia ajatuksia sinulla on valmennuksen suhteen? Oletko jonain päivänä päätoiminen valmentaja?

Valmentaminen on melko mielenkiintoinen juttu, en ehkä näe itseäni huippuvalmentajana tai kilpavalmentajana, mutta moni osa-alue koutsaamisessa kiehtoo ja mielenkiintoisia virityksiä tässä on mielessä silläkin rintamalla. Joten sanotaan vaikka niin, että aika näyttää.

Tätä juttua lukee moni namikalainen tyttöjuniori. Mitä sanoisit vinkiksi nuorille koripalloilijan aluille?

Vinkiksi junnuille sanoisin; että harrastakaa niin monipuolisesti ja niin kauan, kuin vain jaksatte ja uskaltakaa epäonnistua! Oikotietä ei ole, mutta usein esteenä olet vain sinä itse.

Kiitos paljon, Erja. Toivottavasti näemme sinut vielä pitkään koripallokentillä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset